On kuin kuolema, kulkis varjona,
aina sinne minne meen.
On kuin kuolema, astuis kannoilla,
joka ainoon askeleen.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kadut kaupungin, joskus mittasin,
nuorukainen huoleton.
Nyt mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä laahustan, elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän noutajan,
se mut saavuttava on.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja edessÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäni ootti mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Voima karkasi - tuuli vei,
ja puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Pelkkaeae Helinaeae Video (MV)
Yoe - Pelkkaeae Helinaeae Lyrics
We currently do not have these lyrics.
If you would like to submit them, please use the form below.
We currently do not have these lyrics.
If you would like to submit them, please use the form below.
On kuin kuolema, kulkis varjona,
aina sinne minne meen.
On kuin kuolema, astuis kannoilla,
joka ainoon askeleen.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kadut kaupungin, joskus mittasin,
nuorukainen huoleton.
Nyt mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä laahustan, elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän noutajan,
se mut saavuttava on.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja edessÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäni ootti mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Voima karkasi - tuuli vei,
ja puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
aina sinne minne meen.
On kuin kuolema, astuis kannoilla,
joka ainoon askeleen.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kadut kaupungin, joskus mittasin,
nuorukainen huoleton.
Nyt mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä laahustan, elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän noutajan,
se mut saavuttava on.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
YstÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kuinka ystÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäviksi nimittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun yksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ei toden tullen jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja edessÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäni ootti mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.
Voima karkasi - tuuli vei,
ja puheet oli pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä helinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä.