Vitsaus - IV Lyrics

Ääreen ajan, ajatusten ulottuu tuo vihan usva
Pimeydestä pyyhkiäkseen taudinkantajien tahrat
Murhavainun valitulleen antaa tehtävän täyttämään
Koston välikappaleeksi kuolon voimalla varustaa

Ylemmyys tuon tuhovoiman rinnalla raihnaan kristityn
Vihan, vimman virkoamaan, kuvotuksen kumpuamaan
Otteessaan olevaan sieluun nostaa nöyryyttä pilkkaamaan

Julma tahto tuhontuojan meissä herännyt murskaamaan
Ristin kansalle niin rakkaan pyyteettömyyden pyhätön

Lähimmäisenrakkaudessa ryvettynyt ihmisraukka -
Ylleen karsas ylenkatse likaiseen loukkoon lankeaa
Pyyteettömän palvelijan, arvottoman ja alhaisen
Ankean asuinsijansa nurkkiin vetäytyy nääntymään

Aina valpas murhavainu lepäämättä löyhkää seuraa
Usva hiipii huoneisiinsa, nurkkiin heikkoutta huokuviin
Aina ihmislihaan löytää voima varjoissa varttunut
Siunauksen suo arvoiselle, hautaan vie häpeällisen

Koston käsiemme kautta viha valitsi välittää
Meihin usva mahdin siitti hylkäämäänsä hävittämään
Tykö taudinkantajien viemme vitsauksen ja vainon
Tuomme täydellisen tuhon nielemään nöyrän kulkijan

Ilmiliekkeihin iskemme autioiksi tehdyt talot
Kyynelsilminesi katso meitä, pimeyden mahtia
Karvaan tappiosi kasvot näet sinulle nauravan