Viimeisen kerran hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälytys laukeaa,
ehkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et pakoon ehtisi juoksemaan.
Kaduille, jotka jatkuvat loputtomiin.
Kauppoja, ostoskeskusia tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäynnÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
taloja, vartijoita joiden silmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät palavat,
inhoa, sinun kaltaistesi.
Vuoksesi, olen aina huolissani,
vaikka se, mikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä virtaa suonissasi
ei ole verta, se on elohopeaa.
MitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ne tekemÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tulisivatkaan
sinulle, jossain vain kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsi katkaistaan
vuoteemme, en nukkumaan yksin pystyisi.
Ne ovat tottuneet saamaan sen minkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
haluavat, meidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kodissamme kaikki tavarat
mahtuvat, sinun taskuihisi.
Vuoksesi...
Vuoksesi..
Vuoksesi, olen aina huolissani,
vaikka se, mikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä virtaa suonissasi
ei ole verta, se on elohopeaa..
Elohopeaa.. Elohopeaa..