Katosi minulta kellaribaari,
sen raiskaava ilmapiiri,
kusen turvottama lastulevy,
huono huumorimusiikki,
ja vihreÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä huopainen kangas,
jolla pallojen luiden massa,
umpiluiden massa,
vetÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä toisiaan puoleensa
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun siitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin
VÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäheni minulta luontoni kesti
kahdesti viikossa
sen enempÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä anelematta,
kokovartalopuudutuksen
Ja se kesti sen matalan katon
ja maiseman niukkuuden
tarpeeksi sielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö vielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vai
vielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö ketÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisin sen
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
kun siitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden ihanuus huipentui,
kun puolivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkisin vosuista hikisen liivin ui
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin