Juokse niin kovaa kuin pääset
Muuten vuodat kuiviin
Älä anna enkeleiden kuolla
Me vuodamme kuiviin
Hän palapelinsä hajottaa, puolet paloistaan kadottaa
Nyt syvyydessä sydämen, on pieni liekki sininen
Kauniit silmänsä lasiset, särkyvät jälleen kerran itkien
Minne hän voi kääntää pään, kun tuntee olevansa vailla elämää?
Juokse niin kovaa kuin pääset
Muuten vuodat kuiviin
Älä anna enkeleiden kuolla
Me vuodamme kuiviin
Tuskan huudot kehossaan
Resonoivat pitkin hermojaan
Kasvattaa pienet siivet selkäänsä
Ja jättää todellisuuden peräänsä
Herättää itsensä veitsen terällä
Viimein verinen keho voi levätä
Ei lohtua
Ei loppua
Ei armoa
Ei valoa