Yön harsoon maa tummentuu
Kuin uupunut se päivään ois
Ja pilveen jo häipyy kuu
Kuin onni, jonka annoin pois
Tie tuulen käy metsän taa
Se seuraansa ei mulle sois
Ja sitten se raukeaa
Kuin onni, jonka annoin pois
Yötä silloin muistanut en
Kun kulkea sain mä tiellä rakkauden
Tyhjyys nyt eessäni vaan
Ja aurinko säteile ei milloinkaan
Ei milloinkaan, ei milloinkaan
Jos saapuu hän takaisin
Niin päivä jälleen koittaa vois
Ja jälleen saan onnenkin
Sen onnen, jonka annoin pois
Yötä silloin muistanut en
Kun kulkea sain mä tiellä rakkauden
Tyhjyys nyt on eessäni vaan
Ja aurinko säteile ei milloinkaan
Ei milloinkaan, ei milloinkaan