Yön pimeydessä saapuivat idästä miehet
Silmissään tappajan katse
Kirveiden teriltä heijastui kuu
Kun ne laskivat maihin ja alkoi
Verityö
Miehet ne hakkasi paloiksi lahtasi
Naiset verille revittiin
Laittoivat riviin ruhjotut ruhot
Veli veljen viereen
Kurkihirteen ripustivat pojan
Pohjan poloisen
Vaan ei arvannut vanja
Ei poika murtunutkaan
Katsoi vain vainolaista
Kylmää hehkuvin silmin
Ja vannoi kostoa
Kautta iäisyyden
Rapparin ruoskat raivoaa yllä vihalla raiskatun maan
Vaan yhä vaan laulaa kuolonkantaja
Sukunne ylle langettaa hän kipua ja kuolemaa
Tuo poika tuonen noutajan
Kahdeksan sataa maan alla makaa
Kirotun saaren
Kahdeksan sataa sielua vajaa
Aamulla lankesi sade
Pesi veret pois
Kalpeilta kasvoilta
Vaan muistot mustat
Maan tahrasivat
Jättivät jälkeen tuhon
Kalmojen kunniakujan
Ja harteillensa ottivat
Kirot pohjan pojan
Rapparin ruoskat raivoaa yllä vihalla raiskatun maan
Vaan yhä vaan laulaa kuolonkantaja
Sukunne ylle langettaa hän kipua ja kuolemaa
Tuo poika tuonen noutajan
Kahdeksan sataa maan alla makaa
Kirotun saaren
Kahdeksan sataa sielua vajaa