Joskus ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöisin valvon vaan yksin himassa
pimeys ikkunassa, yks valo palamassa
PlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöijin sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂängyl mieli jossain kaukan tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂältÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
Ei ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänen ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, puhelin pois pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂältÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
Tyynyyn painaa pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, kylkee kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
ei uni tuu, alan tekstii vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
Mont flashbÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkkii, mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähtiin
jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäljet jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätti, moni lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähti, moni jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäi
Tiet eros. Vitun wÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkkii
Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkkii
Mis posse, back in the days seinii sottas
TyhmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ku luulin, et vast kuolema erottas
En pois ottas yhtÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän muistoo
En unohtaa tuu yhtÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä katuu enkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä puistoo
Muist vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäminen on arvokast ku kulta
PidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän mieles niin vaikeudet vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäistyy lopulta
KERTO
MitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂält haetaan, nyt tiiÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän viimeistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
ja elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kuin viimeistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
En aio paeta, ei kukaan pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärjÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä yksin
Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii
Tulee mieleen kaikki sekoilut laivalla
Miten mun ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäijÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät oli aina paikalla
Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist
miten elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä voikaa itkettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ja naurattaa samalla
Kaikki omalla tavallaan muuttuu
PitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäki kasvaa lapseks ei voi juuttuu
Joltain motivaatioo puuttuu, vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäliin putoo
YmpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäristÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö kuuro, ei kuule hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähuutoo
ElÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kovempaa ku luut on, aina vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
mut tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäysillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, pitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä painaa vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
VÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tuntuu ettei vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälii millÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
Ei jaksa millÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, mut en luovuta hevillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
SillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saanut oikeet ihmiset kokoon
Edelleen samaa verta, niin ku vato loco
ja lopus kiitos seisoo, just teille
perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille
KERTO
Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa
VÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälil sataa niskaan, vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälil taas onnistaa
jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista
Ja niin usein kelaan et mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöhÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
jos elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ois yhtÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pitkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä humalaa vaan
usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava
Kaikki rakkaus auttaa, ku elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kuskaa vaan
saa hymyn huulille, ei pelkkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tuskaa vaan
KERTO