Aivan kuin ikkunan avaisin eiliseen
Kun muistelen niitä hetkiä, ilmapiiriä, tuoksua sieltä
Avautuu ajatus, jonka yhdessä koimme
Avautuu tietoisuus, jonka yhdessä loimme
Vainoaako sinuakin ajatus
Että jotain tärkeää on taakse jäänyt?
Mihin kaikki ympäriltäsi
Ovat oikein kadonneet
Ja minne jatkaa eteenpäin
Kun on yksin?
Sisälläsi on huumaava polte joka ei koskaan pääse purkautumaan
Se uhrikseen valitsee ainoa kenet tuntee
Ja sielusi syleilyynsä vangitsee
Syvällä sisälläsi näet jo vastauksen
Mutta kieltäydyt silti katsomasta
Jos et itseäsi kykene kohtaamaan
Ei unelmasi sinua eteenpäin johda
Ja olemassaolosi
Vailla tyydystä jatkuu ain
Edelleen se haikeaksi minut johdattelee
Kun mietin niitä hetkiä jotka kanssasi sain jakaa
Vaikka en olisi halunnutkaan sinua unohtaa
En silti kykene tulemaan vastaankaan
Koska maailmaasi en yksin minä pelasta!
Tarvitset siihen myös omia ponnistuksia
Ja annoin kaikkeni sille minkä sinä jätit taaksesi