Rynnäkköön!
Me lyömme ratsumme laukkaan
Yli taistelukenttien
Käymme ilman pelkoa juomaan
Voiton kalloista vihollisen
Pyhän sodan vihan voiman
Tunnen käyvän suonissani
Pian rodun kaikkivoivan
Voitto syntyy miekastani
Pimeys nielee taivaan, maan
Tulet syttyvät Pohjolaan
Talven pakkanen nostattaa
Suomi-soturin tunnelmaa
[kerto:]
Rynnäkköön!
Veri höyrytköö jouluhangilla
Rynnäkköön!
Voitto kunniassa meillä Karjalaisilla
Rynnäkköön!
Viha valon tuokoon teillämme
Rynnäkköön!
Veri ruokkikoon sotahenkeämme
Kuten pian heimojemme lauluissa
Ylistetään vanhaa jumalaa
Jonka viisaus on kansamme saloissa
Veressämme, täynnä uljasta kunniaa
Ympärillämme vanha metsä aukeaa
Käsissämme on osa vanhaa viisautta
Kuten ennen heimojemme lauluissa
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa
[kerto:]
Rynnäkköön!
Veri höyrytköö jouluhangilla
Rynnäkköön!
Voitto kunniassa meillä Karjalaisilla
Rynnäkköön!
Viha valon tuokoon teillämme
Rynnäkköön!
Veri ruokkikoon sotahenkeämme
Risti Ja Ruoska
Ei kukaan muista yhtä orjaa
minkään herran varjosta. (Eivät)
haaskalinnutkaan nuo korjaa
raatojanne roudasta
Ruoska raiskaa sielujanne,
juottaa myrkyn kieletään.
Uskonorjuus - valjaksenne,
ihmissaastaa kynsissään.
Kristuksenne, paimen jonka lampailla
sydämensä, sodat ruokkivat.
Opetettu on käytös pelkurilla,
jonka mieleen valheet tarttuvat
Kuten pian heimojemme lauluissa
Ylistetään vanhaa jumalaa
Jonka viisaus on kansamme saloissa
Veressämme, täynnä ulijasta kunniaa
Ympärillämme vanha metsä aukeaa
Käsissämme on osa vanhaa viisautta
Kuten ennen heimojemme lauluissa
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa