Horna - Hiidentorni Album Lyrics

---

Kun Lyömme Jumalan Kodin Liekkeihin

Kun lyömme Jumalan kodin liekkeihin roihuaa hyvyys tuhkaksi tulessa.
Merkki Jumalan, kuten myös teidän uskonne, kuolemasta.
Mielenne on tyhjä, täynnä tuhkaa.
Kristus on poissa.
Raiskaamme Neitsyt Marian, seivästämme Äitinne tulenhehkuisin siemenin.
Kylvämme häneen kuoleman joka on yllenne syntyvä.
Teemme maan allanne hedelmättömäksi, kylmää hohkaavaksi ja mustaksi.
Katsokaa, liekit lyövät taivaalle, kansanne Isä mädäntyy autioon paratiisiinsa.
Tappakaa itsenne!
Me tuomme teille ikuisen kuoleman, me tuomme teille lopun.
Teitä ei kukaan tule ikinä kaipaamaan.
Te olette pian poissa, ikuisesti.
Uljaan pohjoisen mahdin murskaamina.

 

---

Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina

Yön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden ja talven myrskyää yli meidän
jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elämän ilossa ja valossa.
He, jotka ovat kuolemattomia.
Ikuiseen elämään suotuja kuten mekin, yksi synkkä myrsky Hänen liekistään.
Me olemme Hänen pahuutensa sieluja, musta viikate niittäen elämän ilossa ja valossa.
Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, me saavuimme pois menneestä,
ajasta jonne meidän on kaipuu sillä sieltä sikiää ikuinen kuolema, tuhansien vuosien kunnian auer.
Meidän valtakuntamme...
Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hänen poikinaan, kuninkaina.
Pohjolan istuimilla.
Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme.
Teidän verenne on virtaava!
Heikon rotunne häpäisemille maille nousee tuli, Hänen liekkinsä mustana roihuten.
Liekit nielevät kotinne, elämänkylistä tuhkakyliä...
Me ratsastamme yli Kuolemananne.
Tuomiopäivän monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina,
ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmässä, talven tuulissa valittaen keihäiden painona.
Me katsomme oli mennessämme, yli korpitantereiden ratsastuksen, polkuja joita Kuolemanne koristaa,
polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa.
Niiden varsille elämänhyljänneet luunne ovat kerätyt.
Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina.

 

---

Hiidentorni Huokui Usvansa

Kolmesta kolme vaelsi sinne minne Hiidentorni huokui usvansa.
Kolmesta kolme vaelsi sinne miekkansa mustana huokuen, kuin tuuli joka ei koskaan uhkunut,
mutta antoi alun lukemattomille myrskyille.
He tulisivat olemaan muistetut, he kolme jotka Hänen liekistään olivat iäti.
Hiidentorni huokui usvansa, synkän hunnun ylle Hornanmaan.
Kolmesta kolme vaelsi sinne missä kotonsa oli ja jonka he aina näkivät,
sinne minne Hänen silmänsä näki, mistä Hänen liekkinsä oli heihin syttynyt.
Kuninkaat. He kolme jotka olivat iäti.
Peikkoina, karhuina, susina ja hiisinä.
...Hänen liekistään.

 

---

Tappakaa Kristus!

Syljen sinun kasvoillesi!
Ne mädäntykööt!
Murskaan sydämesi!
Ja kaiken ilon jonka sydämessäsi säilytät!
Murskaan toivon ja uskon joka sinussa on!
Kuule, sinä kuolet nyt!
Aikasi on ohi!
Nauran sinulle ja Isällesi!
Nauran heikolle kansallesi!
Sinä kuolet nyt!
Tarinasi on saava päätöksensä!
Niin kauan odotin tätä hetkeä, nyt on riemuni suurimmillaan!
Sinä kuolit nyt!
Kiedoin elämäsi kuoleman vyyhdein ja tukahdutin sen nauraen!
Sinä, Kristus, olet nyt kuollut!

 

---

Sanoista... Pimeyteen

Kristitty lapsi!
Anna elämäsi minulle!
Jätä Jumalan tahraama ruumiisi, unohda ilo ja elämä!
Riistä henkesi, tapa itsesi!
Samalla surmaat Jumalan ja hänen löyhkäävän henkensä sinussa!
Surmaa kuolevainen ruumiisi, älä anna sen enää henkiä elämää!
Tule luoksemme, tule Pimeyteen!
Minä en lupaa sinulle valheita, jätä harhaanjohtaja,
hän joka kantaa kruunua tappuroiden muttei ikinä tule kuninkaaksi!
Tiedä tämä, kun kätesi vie sinut kuolemaan olet jo lunastanut itsellesi herruuden!
Sinulle on valtaistuin vierelläni, hallitse kanssani!
Ikuisuus on myös sinulle, lapsi, riistä henkesi!
Tule vahvana rinnalleni, tule loistoon sillä Kuolemassa on kaikki todellinen voima.

 

---

Hänen Synkkä Myrskynsä

Susiyössä saavumme talven mustin siivin kuolema tykönämme, vanhana ja pelättynä,
sillä kaikki mahti on Kuolemassa.
Murheiden, häpäisyn miekkana, myrskynä Tuomiopäivän ratsastamme synkkänä.
Me tuomme lopun sodan, me tuomme Varjon...
Nimeä meille ei ole annettu, sillä siihen sopivat sanat on unohdettu, ajan tomun hautaamana.
Olemme se kaikki mitä pelko, se kaikki mitä viha ja se kaikki mitä tuho sisällään pitää.
Meidät on ennustettu, Antikristus-Armageddon-Tuomiopäivä-Lopunsota, kirjoissa
jotka on heikkojen mielien kautta kirjoitettu Kristuksesta valheina sikinneinä sanoina, pelolla puettuina.
Todella, me olemme kuolema joka teille on määrätty, sotana joka päättää kaiken elämän,
sotana joka tuo Pimeyden ja sotana joka on siis Kuolemanne.
Niin on määrätty...
Niin on oleva...
Uuden ajan järjestys, Saatanan valtakunta.

 

---

Hornanväki

Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, tulimme kera Tuskan, Nälän, kera Kuoleman.
Ja ylle maan piirtyivät kylmyys, valottomuus ja haihtuva elämä.
Teidän aikanne on ohi.
Meidän on alussa ja niin on aina oleva.
Teidän loppunne tulee aina uudelleen, teidän on ikuinen kuolema.
Me vihaamme teitä, teidän uskoamme!
Poljemme teidät maahan, murskaamme heikon rotunne!
Niin on aina oleva.
Me poltamme Isänne kirkot.
Poltamme ne maan tasalle.
Hävitämme kristityn "vitsauksen" lopullisesti.
Ja katsomme menneeseen, nautimme tuskanne, nautimme kristityn kuoleman,
nautimme liekkien turman, kaikki loppunne kauheudet, kaikki ilomme, uudelleen.

 

---

Sinulle, Mätänevä Jehova

Viimeisen taistelun olemme käyvä kuoleman myrskyssä...
Me murskaamme kristityn elämän, katsomme mätänevän Jehovan itkevän tuhat haavaa ruumiissaan!
Tuhat haavaa tuhannesta naulasta, myrkyn mustaamasta, kuolemalla tahratusta.
Nauramme, katsomme kansanne hukkuvan mätäiseen kyynelmereen.
Jehovan sokeista silmistä (virranneeseen)!
Yhä he seuraavat sinua, Jehova!
Olkoon niin, tappurakruunun kantaja!
Kulkekoot he perässäsi ikuiseen kuolemaan!
Kulkekoon heikko kansa valheellisuuden tahraamaa polkuasi!
He mätänevät laillasi, yksi jälkeen yhden, kaatuen, hajoten pirstaleiksi löyhkäävää saastaa!
Poloiset kristityt, me tapamme teidät, vaikka joukkonne onkin valtava!
Olette niin paljon heikompia, Jehovan mädännäisyyden raatelemia...