Huudan...
Olen lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähellÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsi kaiken aikaa
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä haittaa vaikka sano et sanaakaan
En sanojasi kaipaa
VedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät kainaloosi etten karkaa
vaikka matkalla en ole mihinkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
En lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähde, tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
Ei sanat riitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,
en mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pysty kertomaan
Korvaasi kuiskaamaan,
kun tunteet ravistaa
Huudan ja kuulen
kun muurit maahan sortuu
Kaikki murheet eilisen
on viimein haihtuneet
Vihdoin mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä huudan
kun padot suuret murtuu
Tiesi syliini raivasit
Sait valon nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkemÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
Kuinka ilman sua voisin jatkaa
nyt kun opettanut oot mut kulkemaan
Oot oppaanani maailmaan
PyydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, pidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä musta tiukkaan kiinni
Tule mukanani, ootin sua niin kauan
En irti pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä koskaan
Ei mieli muutu,
en mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kadu milloinkaan
Kun mukaas lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähdin,
en joutua voi harhaan
Huudan ja kuulen
kun muurit maahan sortuu...
On uhkarohkeaa kuuta kurkottaa
Se saattaa satuttaa enemmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kun arvaatkaan
Huutaa, sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän meluaa
Huutaa, se maailmalle pauhaa
Huutaa, sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän meluaa
Huutaa, se maailmalle pauhaa
Huudan ja kuulen
kun muurit maahan sortuu...