EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun iskee
ukonvaaja taivaanrannan taa
EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun kasvaa
viljapelto vierasta viljaa
se katsoo maasta kasvoin kivisin
EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun alkaa sataa
siniseltÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä taivaalta
EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun laskee kevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätpuro
vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän vuodenaikaan
vettyneelle maalle
pettyneelle maalle
Ja laulut huutaa, ulvoo
niinkuin tuli salamoi
Laulut aukoo suutaan
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä aamu tulla voi
EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät
sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämesi tyhjÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän vieraasta vuoteesta
EntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nyt, kun vaunu
valjaaton jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä yksin seisomaan
vettyneelle maalle
pettyneelle maalle
Ihmisten ja enkelten kielin
soi helisevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vaski
Vaan ei sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ole uskoa
Ihmisten ja enkelten kielin
Soi kilisevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kulkunen
vaan ei sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ole rakkautta..