Verse I
Ei et lukenut vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärin niitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisiÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sanoja
jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi
Ei et nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähnyt vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärin niitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kehystettyjÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kuvia,
jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi
Olisit vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kuin kesÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ja kuohuva koski,
olisit vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kun lehti joka putoaa
Chorus
Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,
laulu etsii tietÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vapauteen
Se kieli ensimmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäinen, mielen ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäiti ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärimmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäinen,
laulu tahtoo viedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vapauteen
Verse II
Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa
Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä voi olla,
kun imin verta verestÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsi, varrestasi elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
Olisit vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsynyt kuin syksy hedelmistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä raskas,
olisit vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsynyt kuin kevÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätpuro juoksustaan
Chorus