laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia
pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂölyttyneen pitkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän mustan takin taskuista
laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin
lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia
laulu on matka uuteen valoon, missÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tuuli leikkii
kauan sitten pudonneilla haavanlehdillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
laulu on tukahtunut itku onnen tiellÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
joka vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ettei kaikki ole menetettyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
anna meille
meidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän syntimme anteeksi
anna meille
meidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän jokapÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäinen kykymme suruun
sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä emme tiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä erheittemme kantomatkaa
laulu on kaikki nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sanat vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämme
kulkematon pitkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tie, pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kohoamaton
laulu, vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂömÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tyydytyksen ansa
paholaisen suurin tyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö - ettei hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oo
ja meri kiehuu, horisontti matala
kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen
ja tietÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä etten niitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäe, ne hetken lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämmittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät luvutkin
turhuutta vain jokainen tyhjÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä aika, katkeroitunut