Mies on vieras itselleen, sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän hohtaa pelkoa
satua, tarinaa, sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on pakko toteuttaa
kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella
loimun lailla riehui elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänsÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä todistaa
Kuin piirteet herkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäden kerran siveltimin viiltÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät
katoais liekkiin nauravaan
Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa
siellÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sielun silmukassa palaa henki levoton
en tiennyt kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäden kuolevaisen voivan pyhÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä koskettaa
en tiennyt mikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä voima
Minulla ei ilman sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
minulla ei ole mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän (x2)
Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat
syli ahjon kipunoihin unohtavat hornan nielun
ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä edes kerran, hetken verran tietÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäis olevansa
samaa juurta voiman
Minulla ei ilman sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
minulla ei ole mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän (x2)
Kun katsoo suuren tyhjyyden hilkkuvaan pilven hahmoon
ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän varjoihin
hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä teillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tyttÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö, tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähtisilmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, kultakutri
taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty
Minulla ei ole mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän