Ei vallankumouksesi hedelmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät
pitele kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsi enÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tiukasti
esineet liikkuu, kun ei katsele
nauruun vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntyy manan suu
alhaalla holvissa henget istuvat
kuunnellen viestejÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä niin syvÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂältÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ja kaukaa
vielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saatan sinuun katsoa
kahden maailman rajalla, missÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä joki seisoo
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sano ei
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä puhu, ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mene
vielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä hengitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ja viimeiseen asti
pidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sanasi, pidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän lepÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
kukkien, ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sulje silmiÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen
MinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä laulan tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälille
minÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä taivuttelen kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂädet rinnallesi
planeettojen alla liikkuu yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
valvon yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöni suojellen oveasi heiltÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan
:;ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sano ei...:;