vain niminä muistamme
heidän nyt kulkevan
hämärään kahlaten
ohitse historian
ja nuo olennot
kuin oma äänesi
puhuvat sinulle
vain kun et kuuntele
eläinjumalat
hirviönaamioin
ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan
muuttuvat saduksi vain
kun heräsit unesta huutoosi omaan
ja niskasi taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon
ja näit
mitä näit
todellakin kuin sarvekkaan hahmon
pyörien kieppuen parkuen nauravat
mukaansa raastavat tanssien hulluuden
laulaen painien ilkkuen pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien
raahaudutkaan
kaikki anteeksi annettu
kannettu valkeat lakanat
narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja
pihamaa lakaistu
uni kuin häpeillen
vuoteeseen jätetty on
sanat katkeaa
askareet päättyy
kun salojen takana
petojen mylvintä
räikkien rääyntä
käy