nyt tiet temppeliin
ihosi savuten kosteaan ilmaan
temppelihin kultaisehen
kultaihosi hopeailmaan
sillan alla villi kuu
virtaa hopeaisessa peilissn
villi kuinen kultaotsa
vihtoo vaskivirran alla
aivojen unisilmukoissa
neidon otsapalmikoissa
kytvihin hiljaisihin
hiilenmustiin onkaloihin
salaiseen palatsihin -
putosin ja katosin
ja kuljin kylmn kyln lpi
suljettujen ovien
ja peitettyjen ikkunoiden
hiljaista harmaata tiet
ohi kaiken elvn
siihen ohueen sumuun
joka kiert ympr'
laidunmaiden
unohdin ja samosin
kohti kohtalon valkeaa kukkaa
joka vasten virran viert
niin hentona kohoaa
mit tarkoitat nill sanoilla
mihin tahdot vied minua
sinisuonen siltaa syvlle
vihkitupaan vainajalaan
aivojen unisilmukoissa
immen otsapalmikoissa
olet kuu, se oletkin
mik vaihtuu ja vhenee
laittaa vetemme liikkeeseen